OSA 2 Kannattajayhdistys perustetaan ja Bilbaon hyökyaalto kuljettaa mukaan uusi faneja

Koperin huuma oli jättänyt pitkäaikaisen jäljen paikalla olleisiin. Koperissa syntyi myös ajatus faniyhdistyksen perustamisesta.

SALLA JALOVAARA: ”Majoitus meillä oli leirintäalueella mobile homeissa. Meitä oli siellä iso joukko Lahdesta, ehkä 15 tai 16 henkeä.
Siellä meidän mobile homen edessä jonain iltana lamppu syttyi. Hyvänen aika, jos Susijengille perustetaan kannattajayhdistys, niin nyt se pitää tehdä. Siellä lahtelaiset ja espoolaiset päättivät, että tehdään tästä virallista.”
OSSI YLIJOKI: ”Koperissa me alettiin vähän juttelemaan Virtasen Riston ja muutaman muun lahtelaisen faniporukan kanssa, että pitäisikö jonkinlainen faniyhdistys perustaa, että voitaisiin organisoida paremmin matkoja, lippuja ja fanituotteita.”
Koperin leirintäalueella käynnistyneet puheet faniyhdistyksen perustamisesta johtivat Suomen Koripallomaajoukkueen Kannattajat ry:n perustamiseen 19. lokakuuta 2013. Paikka oli lahtelainen Ylämummo-urheiluravintola.
Kokouksesta säilyneen perustamiskirjan mukaan paikalla olivat Janne Virtanen, Risto Virtanen, Jarno Hyytiäinen, Tapio Valtonen, Ossi Ylijoki, Salla Jalovaara, Hannu Heiskanen, Malla Ylijoki ja Ari Hyytiäinen.
OSSI YLIJOKI: ”Se meni tosi liukkaasti. Kun Koperissa oltiin syyskuun alussa, 19.10. pidettiin perustamiskokous. Meitä taisi olla perustajajäseniä kymmenkunta, minä olin yksi niistä. Olin viitisen vuotta rahastonhoitajana.”
ARI HYYTIÄINEN: ”Siinä kokouksessa mietittiin, mikä on tavoite. Minä sanoin, että täytyy tavoitella isoja, ei mitään näpertelyä. Sanoin että otetaan tavoitteeksi, että ollaan kahdessa vuodessa jäsenmäärällä mitattuna Euroopan suurin maajoukkueen kannattajayhdistys. Se ajatus lähti sieltä 2003 Tukholman EM-kisoista, joissa näin Liettuan kannattajia. Hehän pukeutuvat aina Liettuan väreihin vihreään ja keltaiseen ja erottuvat siksi. Tukholmassa yritin arvioida, paljonko heitä on paikalla. Päädyin siihen, että heitä oli 1 500 – 2 000. En ollut ollut yhdistystoiminnassa, mutta totesin että tehdään tästä jonkin sortin kansanliike, jotain sellaista mikä tuntuu.”
Kannattajayhdistyksen perustamiskirjassa uudelle yhdistykselle kirjattiin neljä tavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli nousta Euroopan parhaaksi koripallomaajoukkueen kannatusryhmäksi. Lisäksi kirjattiin tavoitteiksi tuoda kaikkiin miesten arvokisoihin tuhansia kannattajia ja kasvattaa koripallon ja sen fanikulttuurin tunnettuutta Suomessa yhteisöllisesti ja positiivisesti.
Perustamiskirjaan kirjattiin myös, että ”tavoitteena on olla maajoukkueen kuudes pelaaja, joka siivittää joukkueen pelaamaan sen menestyspotentiaalin ylärajoilla”.
ARI HYYTIÄINEN: ”Aika moni sanoo, että minä sen keksin, mutta ennen Lahdessa sporttibaarissa pidettyä perustamiskokousta tulin miettineeksi, että mikä tämän homman ydin on. Sen verran paljon olen nähnyt, että tuli mieleen, että se on tämä kuudes pelaaja. Se kiteyttää paljon. Koriksessa kun saat kotiyleisön taaksesi, missä tahansa on hirveän vaikea voittaa. Minä toin sinne kokoukseen sen kuudennen pelaajan. Me nostamme joukkuetta, me nostamme meidän maajoukkueemme pelaamaan illasta toiseen potentiaalinsa ylärajoilla. Tämä on se juttu. Me ollaan kuudes pelaaja.”
OSSI YLIJOKI: ”Mun mielestä se oli kyllä Virtasen Risto. En ole satavarma. Voi se olla jonkun muunkin keksintö, mutta minusta Risto oli se, joka sen varsinaisesti lanseerasi. Missään tapauksessa se ei ollut Koripalloliitto. Jos Tapsa Valtonen sanoo keksineensä sen, se saattaa pitää paikkansa.”
TAPIO VALTONEN: ”Sanoisin, että kunnia siitä on mennyt Risto Virtaselle, mutta tiedän myös, että on muitakin, jotka sanovat, että ovat sen keksineet. 6th -käsitteen kohdalla sanoisin, että siinä ainakin keksintö on Risto Virtasen, mutta loppupeleissä en ole siitä aivan varma.”
Suomen Koripallomaajoukkueen Kannattajat ry:n hallitus kokoontui ensimmäisen kerran 20. marraskuuta 2013 ravintola Gallows Bird Pubissa Espoon Merituulentiellä. Paikalla olivat Jarno Hyytiäinen, Salla Jalovaara, Tapio Valtonen, Janne Virtanen, Risto Virtanen, Malla Ylijoki ja Ossi Ylijoki.
Risto Virtasesta tuli puheenjohtaja.
RISTO VIRTANEN: ”Miksi minusta tuli puheenjohtaja? Sanotaan niin, että faniyhdistyksen vetäjän täytyy olla tietyllä tavalla fanaattinen. Tai sanotaanko, että hänen pitää tuoda toimintaan sykettä. Olen aina sanonut, että ne, jotka tuntevat minut paremmin rakastavat minua. Ne, jotka tuntevat vähemmän, voivat vihata. Olen niin vahva persoona. Kun minuun tutustuu, oppii ymmärtämään fanaattisuuteni ja fanisydämeni. Olen tehnyt valtavasti vapaaehtoistyötä lajin eteen.
Aloin seurata koripalloa 1977. Silloisen tyttöystäväni vanhemmat kannattavat Orimattilan Jymyä, joka pelasi siihen aikaan Lahden NMKY:n tavoin ykkösdivisioonassa. Ajattelin, ettei kahvipöytään saa jutun juurta ja fiilistä muuten kuin olemalla eri puolella potentiaalisten appivanhempien kanssa. Aloin kannattaa Lahden NMKY:tä. Siitä se alkoi.
Välillä Lahti putosi kakkosdivariinkin, mutta nousi takaisin. Yksi kohokohta oli 1989 Suomen cupin finaalissa, kun voitimme divarijengillä finaalissa Töölön Kisahallissa HNMKY:n. Vastustajalla taisi olla joku Dettmann valmentamassa. Vuonna 2000 tuli ensimmäinen Suomen mestaruus, mutta hauskin tarina tapahtui 2009. (Namika Lahden pelaajan) Teemu Laineen kanssa juteltiin, että täytän 50 ja haluan Pantteri-patsaan synttäripöytään. Kun näytti siltä, ettei me pärjätä, minun täytyi puuttua aiheeseen. Olin lomalla, kun (Lahden valmentaja) Toiviaisen Sami soitti, että nyt olisi tarjolla hyvä pelaaja. Me kerättiin rahaa Jason Conleyn hankintaan ja voitettiin finaalit Joensuun Katajaa vastaan 3-0. Oltiin lähdetty aika syvistä vesistä, mutta mestaruus tuli ja Pantteri-patsas oli minun synttäripöydässäni, kun täytin 50.
Niissä haminoissa perustettiin Lahden Namikan fan club. Olin pitkään puheenjohtaja ja olin välillä seuran toiminnanjohtajanakin.
Maajoukkuehomma alkoi 27.8.2008. Olimme Italien Chietissä neljä kaverin kanssa. Toinen poikani Virtasen Janne oli mukana ja siellä pelattiin Italia-Suomi. Se oli A-divisioonan EM-karsintaa. Italia voitti, mutta se oli tiukka ja hyvä matsi. Siitä se lähti. Tuli sellainen tunne, että tämä on hieno tapa yhdistää koris laajemmin ja kiertolaisuus. Kun pelejä oli aika paljon ulkomailla, sai matkustaa niiden perässä.
2011 olimme Alytuksessa EM-kisoissa poikieni Tonin ja Janne kanssa matkailuautolla. Siellä leirintäalueella tutustuttiin espoolaisiin snadisti, mutta paremmin vasta Koperissa 2013. Siellä Lahden kannattajaryhmä oli tosi vahva. Me olimme kiertäneet Namika Lahden peleissä Suomessa ja maajoukkueen peleissä ulkomailla. Niistä kisoista jäi erityisesti mieleen avausottelua Turkkia vastaan. Se oli aika kova matsi. Näimme, että se oli iso juttu ja että kaikki on mahdollista, kun on hyvä joukkuehenki ja hyvät fanit.”
Yhdistyksen jäsenmäärä lähti jyrkkään nousuun helmikuun alussa 2014, jolloin Suomi sai villin kortin syyskesän 2014 MM-kisoihin. 3. helmikuuta 2014 järjestetyssä lohkoarvonnassa Suomi päätyi Bilbaon alkulohkon.
RISTO VIRTANEN: ”2014 oli kokonaisuutena kaikkien aikojen vuosi minulle henkilökohtaisesti. Se alkoi tammikuun alussa Urheilugaalassa, kun me saimme palkinnon Vuoden urheilukulttuuriteosta Koperin tapahtumien perusteella. Allu (Aleksi Valavuori) aloitti puhumisen ja kun hän lopetti, kosin silloista naisystävääni suorassa lähetyksessä. Sanoin, että koris on toinen puoli sydämestäni, mutta toinen puoli kuuluu tälle naiselle. Se oli molempien iltapäivälehtien kannessa.”
Lohkoarvonnassa Bilbaon alkulohkoon päätyivät Suomen lisäksi Ukraina, Dominikaaninen tasavalta, Turkki, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Se tarkoitti, että Suomi pääsisi ensimmäisen kerran pelaamaan NBA-tähdistä koottua Yhdysvaltain maajoukkuetta vastaan. Toinenkin ajatus hiipi nopeasti sekä useiden maajoukkueen pelaajien että kannattajien mieliin: tästä alkulohkosta Suomella olisi hyvät mahdollisuudet edetä jatkopeleihin.
Koripalloliitto oli villiä korttia hakiessaan arvioinut Suomesta kisoihin mahdollisesti tulevien fanien määrän reippaan suurpiirteisesti yläkanttiin, mutta heti alkulohkoarvonnan jälkeen kävi selväksi, että matkaan oli lähdössä moninkertaisesti enemmän suomalaisfaneja kuin edellisvuoden EM-kisoihin.

OSSI YLIJOKI: ”Pikkuhiljaa porukkaa alkoi liittyä, mutta kun Bilbaon lohkoarvontailta oli, jäsenmäärä räjähti samana iltana. Jos meillä oli sitä ennen muutama sata jäsentä, niitä tuli kyllä useampikertainen määrä sinä iltana ja seuraavina päivinä. Meillä oli nettisivuilla ilmoittautumislomake. Sähköposti kilahti aina kun joku lomakkeen täytti ja silloin niitä kilahduksia alkoi tulla jonossa. 6th -paitoja myytiin hullun lailla.”
HANNU HEISKANEN: ”Kun Koperin rantaterassilla söimme isolla porukalla, meitä oli viisi äijää, jotka päätimme, että jos Susijengi joskus pelaa MM-kisoissa, otetaan tatuointi. Kun Suomi sitten sai paikan Bilbaon MM-kisoihin, se piti hakea ja kaikki viisi ottivat tatuoinnin. Oikeassa olkapäässä minulla susitatuointi. Se oli elämäni eka tatuointi. Olin silloin 53-vuotias.”
RISTO VIRTANEN: ”Bilbaoon valmistautumiseen liittyi hurja juttu, mutta rohkenin sen tehdä. Monia matkatoimistoja lähti järjestämään reissuja MM-kisoihin. Tein kaikkien kanssa diilin, että kaikki, jotka lähtevät matkatoimistojen kautta, saavat 6th-painatuksella varustetun pelipaidan, jossa nimen kohdalla lukee Susijengi. Lisäksi teetätimme t-paidan, jossa on teksti ’suomalaista urheilun fanihistoriaa’. Molemmat paidat kuuluivat kaikkien matkatoimistojen matkapaketteihin. Yhdistyksenä tilasimme fanitavaraa yli 100 000 eurolla. Matkatoimistot maksoivat meille korvauksen paidoista ja teimme voittoa jokaisesta paidasta. Se näkyy yhdistyksen taloudessa tänäkin päivänä, kun paitoja meni matkatoimistojen kautta noin puolitoista tuhatta.”
MIKA MÄKELÄ: ”Luhta toi maahan Li-Ning -mallistoa. Se on meidän maajoukkueemme pelipaita. Me olimme jeesaamassa yhteistyön syntyä, vaikka toki noilla lahtelaisilla taustoilla oli hyvät lähdöt Luhdan suuntaan.”
RISTO VIRTANEN: ”Paidoista tuli runko koko jutulle. Bilbaossa yhdistyksen jäsenet olivat päähotellin alakerrassa myymässä loppuja paitoja, kun muut tekivät matkoja viinitiloille. Olimme vuokranneet Bilbaosta varaston tavaroita varten, paitoja oli niin paljon.”
MIKA MÄKELÄ: ”Kun villi kortti saatiin, olin vastuussa neuvottelujen käymisestä lipuista Espanjan kanssa. Olimme tehneet etukäteen päätöksen, että hoidamme asian kolmikantaisesti matkayhteistyökumppanimme Elämysmatkojen, faniyhdistyksen ja liiton kanssa. Annoimme faneille ison kädenojennuksen siinä, että faniyhdistyksen kautta sai lippuja kisoihin. Liput tulivat suoraan turnausjärjestäjän nettipalvelusta, mutta faniyhdistykseen kuuluneilla oli etuosto-oikeus. Sitä myöten yhteisö kasvoi.
Halusimme tukea yhdistyksen syntymistä ja jäsenmäärä kohosi osin tämän ansiosta. Se kokonaisuus oli käsittämätön. Ennen lohkoarvontoja olimme tehneet kyselyjä, joilla pyrittiin selvittämään, kuinka moni suomalainen olisi lähtemässä MM-kisoihin, jos pelaamme Espanjassa. Sen takia meillä oli jotain dataa, että paljonko lähtijöitä olisi. Arvonnan jälkeen marssin kisojen pääsihteeri luo ja sanoin, että me haluamme ostaa 5 000 lippua kaikkiin Suomen peleihin. Pääsihteerin leuka tipahti. Nyt jäitä hattuun, hän sanoi. Lähdetään liikkeelle tuhannesta lipusta. Ne myytiin muistaakseni tunnissa. Siitä se lähti, pyysimme koko ajan lisää ja täytyy muistaa, että osa kisoihin matkustaneista suomalaisista oli ostanut lippunsa vapailta markkinoilta. Se oli mieletön yhteensattumien summa. Nykypäivänä semmoista ei pystyttäisi enää järjestämään. USA oli iso vetonaula. Toinen tärkeä mahdollistaja oli, että kotijoukkue ei pelannut siinä alkulohkossa, mutta silti se järjestettiin 15 000 ihmistä vetävässä hallissa. Jos kotijoukkue olisi ollut siinä lohkossa, Espanja ei ikinä olisi myynyt meille niin paljon lippuja.”

Bilbaoon lähtijät muodostivat hyökyaallon, joka tempaisi mukaansa myös ensikertalaisia.

RIIKKA LAMMINEN: ”En miellä itseäni faniksi. En muista varmasti, ehkä olin käynyt yhdessä Susijengin pelissä tai en, mutta en ainakaan monessa. Suhteeni koripalloiluun oli se, että olin paikallislehti Keski-Uusimaan urheilutoimittaja ja sen vuoksi olin muutaman vuoden aikana tehnyt uutisjuttua Keravan, Tuusulan ja Järvenpään koripallosta.
Keravalla on tosi innokkaita Susijengi-faneja ja lähdin tekemään juttua Keski-Uusimaahan paikallisista susijengifaneista. Tunsin heidät ja olin haastatellut heitä aikaisemminkin.
Tapasin heidän sillä viikolla, kun kisat alkoivat. Siinä tuli puheeksi, miten huikea reissu on tulossa. He alkoivat puhua, että kyllä sinunkin pitää lähteä ja antoivat minulle sinivalkoisen huivin.
Tämä oli ehkä tiistai ja muistaakseni kisojen avauspeli oli lauantaina. Sanoin etten voi lähteä, minun pitää tehdä töitä, mutta heidän innostuksensa oli tarttuvaa. Ensimmäistä peliä edeltävänä iltana soitin päätoimittajalle ja kysyin, että saanko lähteä. Lupasin että voin tehdä jonkun jutunkin. Sain luvan ja soitin Aikamatkoihin. Missasin ensimmäisen pelin, mutta olin alkulohkon muut pelit paikalla.”
HENRI MAHLANEN: ”Olen pelannut korista ihan skidinä kaksi tai kolme vuotta, mutta Mäntsälässä oli vähemmän harrastajia ja sitä kautta se tuli tiensä päähän. Sitten tuli pitkä tauko koriksen suhteen. Bilbaoon lähdin, koska Keravalla tuli asuttua ja siellä minulla on Kori-80:n kautta frendejä. ’Santtu’ Haanpään pääsemisestä kisajoukkueeseen oli isot odotukset ja se vaikutti siihen, että lähdettiin. Tunnen hyvin Santun isoveljen Mikaelin, olemme pelanneet yhdessä lätkää.
Ennen Bilbaon reissua olen seurannut jalkapalloa aina ja käynyt paljon reissuissa.
Heti kun lohkoarvonta tuli, kyttäsimme halpoja lentoja. Päädyimme matkustamaan Norjan kautta Bilbaoon. Kun sitten kone laskeutui Bilbaoon, alkoi susiulvonta lentokoneessa. Fiilis oli aika kova.”

Sekä pelaajien että kannattajien jännityksellä odottama avausottelu Yhdysvaltoja vastaan käynnistyi 30. elokuuta 2014 kello 21.30. Tuhansien suomalaisten kurkuista Maamme-laulu kajahti voimalla, jota paikalla olleet eivät unohda. Sitä ei heikentänyt edes se, että nauhalta Bilbaon hallissa soitettu Maamme-laulu tuli nopeammassa tempossa kuin suomalaisfanit olivat tottuneet laulamaan. ”Kiire on. Joku on päättänyt, että on kiire pelaamaan. Tämä on nykypäivää”, paikalla katsojana ollut laulaja Tomi Metsäketo kommentoi tempoa Bilbaossa.

RISTO VIRTANEN: ”Se tunnelma ottelun lopputuloksesta huolimatta oli sellainen, ettei se unohdu ikinä. Maamme-laulu tuli voimalla. Se oli mieletöntä, minulla oli karvat pystyssä. Tietysti oli mieletön munkki, että alkulohkossa oli USA vastassa. Ei minun elinaikanani tule enää samanlaista.”
ANTTI-JUSSI SIPILÄ: ”Minulla on selostaessa tapana ottaa kansallislaulujen ajaksi selostusluurit pois. Siinä pääsee aistimaan tunnelmaa ja pääsee itsekin fiilistelemään hetkeksi. Muistan näyttäneeni (kommentaattori) Pieti Poikolalle kättäni, josta karvat nousivat pystyyn. Vaikka alusta asti tiesi, että pelissä tulee kylmää kyytiä, se oli ottelu, jota ei koskaan unohda. Jokaista koria juhlittiin kuin mestaruutta.”

Keskushyökkääjä Gerald Lee Junior nosti Suomen 2-0-johtoon ottelun alussa, mutta sen jälkeen Suomella ei ollut kentällä mitään mahdollisuuksia. Yhdysvallat kuittasi toisen neljänneksen 29-2 ja rallatteli helppoon voittoon. Mutta kannattajien määrässä ja äänekkyydessä Suomi otti vähintään yhtä ylivoimaisen voiton kuin Yhdysvallat kentällä.
PEKKO KOSKI: ”Kylmät väreet meni silloin. Kun katsoin jenkkien penkille, ne seurasivat pelin sijasta päätykatsomoa ja pyörittelivät päitään. Vaikka he johtavat 50 pinnaa, hullut suomalaiset juhlivat katsomossa. Olihan se siistiä. Kyllä jo silloin tiedostin, että jenkeillä oli hyvä jengi, mutta nyt kun ajattelee, niin olihan se aika karu nippu, kun siellä olivat Stephen Curry, Klay Thompson, James Harden, Anthony Davis ja Derrick Rose.”
NIKO LUUKKONEN: ”Siinä että pelaat jenkkejä vastaan MM-kisoissa, kiteytyi, miten pitkälle suomalainen maajoukkue oli edennyt. Oli tosi upeaa olla todistamassa sitä. Ainoat, jotka pitivät ääntä, olivat suomalaiset. Kannatus meni 100-0 suomalaisille. Muistaakseni USA:n valmentaja coach K (Mike Krzyzewski) oli antanut lausunnon, ettei ole kokenut mitään sellaista urallaan. Suomi oli 50 pistettä häviöllä, mutta jokaisesta korista yleisö räjähti huutoon. Loppuun asti kannustettiin ja oltiin tukena. Varmasti se jeesasi pelaajiakin.”
SASU SALIN: ”Kyllä se sanattomaksi veti. Onhan meillä ollut Suomessa pelejä, joissa on ollut 10 000 ihmistä, mutta että se tapahtui ulkomailla, olihan se mieletöntä. Tulee nytkin kylmät väreet, kun ajattelen sitä. Se oli aivan absurdia. En olisi ikinä ajatellut, että tunnelma olisi sellainen.”

Toisessa ottelussaan Suomen maajoukkue kukisti Ukrainan ja lähti edellisvuoden tapaan voiton jälkeen fanitapaamisen. Se oli kuitenkin paisunut edellisvuodesta, koska paikalle matkustaneiden suomalaisfanien määrä oli arvioilta nelinkertainen. Suomen kannattajille oli myös järjestetty Bilbaossa oma kokoontumispaikka, Sudenpesä.
ANTTI-JUSSI SIPILÄ: ”Olin juontajana fanitapaamisessa jo Koperissa ja silloin luulin, että se oli sairasta. Faneja tuli niin paljon, että ajattelin homman olevan aika isolla. Lavalla olo oli kuin rokkitähdellä. Ihan sama mitä mikrofoniin sanoi, jengi mylvi mukana. Kun jatkettiin Bilbaoon, se nousi potenssiin sata. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Stagelta näki ihmismeren suomalaisia. Varmaankin heitä oli 8 000 – 10 000. Siltä se ainakin tuntui. Yleisön meininki näytti euforiselta. Kun miettii yksittäistä juontohommaa, se on ylivoimaisesti ikimuistoisin.”
HENRI MAHLANEN: ”Olisiko ollut Ukraina-pelin jälkeen, kun lähdimme junalla metroasemalta. Juna oli täynnä suomalaisia, jotka lauloivat ja pomppivat. Meininki oli hemmetin kova. Koko juna pomppi. Juna pysähtyi asemalle ja ovet avautuivat. Sieltä juoksi joku paikallinen konnari tai junakuski, joka ei osannut englantia, mutta viesti tuli kyllä selväksi, kun se jäbä heilutti käsiä aivan raivona: ei voi hyppiä, tämä juna ei muuten liiku. Olimme sitten hetken aikaa seis ja se kaveri nyökytteli. Heti kun juna liikkui, aivan sama homma alkoi taas. Olihan se makee fiilis. Jengi eli aikamoisessa hurmoksessa.
Toinen mikä jäi mieleen oli, että Bilbao pelasi fudiksen La Liga-matsin. Kaupungin keskustassa vyöryi punapaitaista fanikansaa ja toisesta suunnasta tuli korispaitaista lyhythihaista suomalaisporukkaa toiseen suuntaan.”
RISTO VIRTANEN: ”Kyllä meitä oli 8 000-10 0000. Oli aivan jäätävästi kysyntää. Mihinkään kisoihin sen jälkeen ei enää ole ollut vastaavaa. Se oli ihan eri maailma. Kun Bilbaossa matkusti metrolla ja kuunteli suomalaisten laulua, meitä oli aina paljon.”
NIKO LUUKKONEN: ”Kyllä se yllätti, kun sen 8 000 ihmistä näki pieneen tilaan ahdettuna. Se oli upea saavutus kaikki lajit huomioiden, että saatiin liikkeelle sellainen määrä sitoutuneita ihmisiä kannattamaan. On kiva olla mukana sellaisessa kannatusporukassa, josta tulee vain positiivista palautetta. Ehkä muissa lajeissa voi olla erilaista, mutta korisfanien kaikista reissuista on tullut valtavasti kehuja.”
RISTO VIRTANEN: ”Eihän tuollaista ole oikeasti ollut. Siinä oltiin oikeasti ison äärellä. Oltiin jossain huitsin nevadassa ja täällä oli tällainen hulabaloo.”
PEKKO KOSKI: ”Sudenpesässä taisin käydä vain kerran. Meillä oli oma kaveriporukka, jonka kanssa vietettiin vapaa-aikaa. Fan zonea diggasin, se oli hyvin järjestetty. Sudenpesä varmaan ihan magee bilepaikka, mutta en itse siellä niin vieraillut. Julkkiksia sai tulemaan se että menestyttiin. MM-kisat nosti julkisuuteen enemmän sitä, että Suomi on aika kova.
Vielä Bilbaossa susijengifanit oli oma porukkansa ja me keravalaiset omansa. Sen jälkeen tuli kyselyjä, että päästäisiin samaan katsomonosaan ja minusta tuli epävirallinen kapo. Minulla on aika kantava ääni, mutta mielelläni luovutan kapon homman, jos joku muu ottaa sen. Olen epävirallinen kapo. Ihaillen katson niitä kapoja, joilla on megafonit.”
SASU SALIN: ”Bilbaossa viimeiset bileet olivat Sudenpesässä. Brädi esiintyi. Me pelaajat olimme lavalla ja yksi fani roikkui aikansa. Lopulta hän veti Teemun (Rannikko) pöydän läpi. Teemulle tuli joku pieni haaveri sormeen ja Petskun (Petteri Koponen) nilkkakin taisi ottaa vähän osumaa. Onneksi meillä oli sen verran fiksu kapteeni Hanno (Möttölä), joka määräsi että nyt kaikki lähtevät. Meidän lääkäri Aleksi Kallioniemi ei ollut kovin iloinen, kun Teemun sormea piti vähän paikkailla.”
RIIKKA LAMMINEN: ”Oli hauskaa, että siellä onnistuin kaivamaan itsestäni fanin ja pukeuduin sinivalkoisiin. Kun en ollut työreissulla, se oli hyvin tarttuvaa. Muutenkin jäi mieleen asetelman absurdius, koska yleensä lähden mielelläni lomille mahdollisimman kauas muista suomalaista. Mutta siellä suomalaisten määrä oli se juttu.
Kun lähdin lennosta, lähdin yksin, mutta siellä tutustui nopeasti muihin. Siellä oli vahva yhteisöllisyys ja muutamiin tuttavuuksiin olen pitkäänkin ollut silloin tällöin yhteyksissä.
Muistan jo silloin pohtineeni sitä, että kun pelit olivat iltaisin ja teltoissa ja terasseilla vietettiin aikaa, mutta silti se touhu oli todella hyvähenkistä. Kyllä siellä juotiin, mutta paljon oli paikalla lapsia ja perheitä. Kaikille peli oli pääasia. He eivät tulleet bilettämään, se oli hieno huomata. Tein sieltä ainakin yhden jutun, kun huomasin, että siellä oli suomalaisia poliiseja virkatehtävissä. Haastattelin keravalaista poliisia, joka sanoi, että keskimäärin yhdestä kolmeen ihmistä per peli jouduttiin ottamaan sivuun liian humalan takia. Jos miettii, että siellä oli lähes 10 000 suomalaista, se oli älytöntä. Se kuvasti, että tosi vähän näkyi mitään humalaista änkyrää.”

Suomalaisten koripallofanien seassa Bilbaossa näyttäytyi myös julkisuuden hahmoja ja urheilubisneksen ammattilaisia kuten jääkiekkojoukkue Jokerien silloinen toimitusjohtaja Jukka Kohonen, joita ei ainakaan ennen tätä ollut tunnettu koripalloihmisinä. Se kertoi siitä, Susijengin kannattaminen oli herättänyt huomiota uskollisen, mutta kuitenkin rajallisen koripallokannattajien ydinjoukon ulkopuolellakin.

RISTO VIRTANEN: ”Se oli vähän sama juttu kuin ennen vaaleja, kun poliitikkoja tulee Korisliigan matseihin. Tässä oli paikka olla näytillä. Siellä oli Jaajo (Linnonmaa) ja Jari Sarasvuo. Sarasvuon kanssa juteltiin, kun se oli lenkillä. Jari sanoi, että sä teet hyvää duunia. Sanotaanko niin, että kaikki tuntee pellen, mutta pelle ei tunne kaikkia. Moni minua morjestaa, mutta välillä minulla ei ole mitään käryä, kuka on kyseessä. Mutta kiva on turista asioista, jotka ovat sydäntä lähellä.”

Kolmannessa ottelussaan Suomi hävisi Dominikaaniselle tasavallalle 68-74. Se nosti panoksia neljänteen otteluun Turkkia vastaan.
Edellisvuonna Suomi oli avannut EM-kisat riemukkaalla voitolla Turkista ja onnistui nytkin hallitsemaan ottelua loppuhetkille saakka. Kuusitoista sekuntia ennen neljännen neljänneksen päättymistä Suomi johti 68-65, kun Suomen pelinjohtaja Petteri Koponen asteli vapaaheittoviivalle heittämään kahta heittoa. Koposen molemmat heitot kolisivat koriraudasta ulos, mutta Suomi olisi varmistanut voiton estämällä turkkilaisten kolmoset. Jostain syystä maajoukkueeseen tuona vuonna liittynyt Erik Murphy auttoi kuitenkin korin alla ja Cenk Akyoli heitti vapaalla kulmakolmosella ottelun jatkoajalle. Se päättyi Turkin 77-73-voittoon.

NIKO LUUKKONEN: ”Kyllä sitä on mietitty, miten niihin ratkaisuihin päädyttiin. Ne olivat käsittämättömiä ratkaisuja. Yleensä se on mennyt toisin päin, että Suomi on noussut tappioasemasta voittoon isoja maita vastaan, mutta nyt se kävi kerrankin toisin päin. Nyt me itse ryssittiin varma voitto. Kyllä se kyrsi. Ne olivat huonoja pelejä. Suomi olisi voinut mennä jatkoon. Suomen olisi pitänyt mennä jatkoon.”
PEKKO KOSKI: ”Olen yltiöoptimisti ja olen jaksanut uskoa silloinkin, kun peli on näyttänyt huonolta. Usein olen ollut oikeassa, mutta se oli pettymys. Näen edelleen pahoja unia Erik Murphyn apupuolustuksesta, kun hän tuli korin alle ja jätti sen kulmaheittäjän vapaaksi. Minipojalta ymmärrän sen virheen, mutta en aikuiselta ammattilaiselta.
Se oli ulospuhallus. Suomella oli kaikki mahdollisuudet mennä jatkoon.
Porukka nostaa aina, että Koponen heitti ne vaparit ohi, mutta se Murphyn ratkaisu oli anteeksiantamaton. Pelissä mennään aina sen hetken mukana, eikä sitä aina ajattele selvästi, mutta kyllä se sattuu edelleen.
Toisaalta yleensä nämä tuppaavat menemään tasan. 2017 meillä ei mielestäni ollut enää mitään mahdollisuuksia Puolaa vastaan, mutta niin vain noustiin voittoon.”
RISTO VIRTANEN: ”Kun on kohta 50 vuotta seurannut lajia, ei tuollaista saisi päästää käymään. Joku toinen voi sanoa, että se oli matalaprosenttinen heitto, mutta minä olen eri mieltä. Tämä on ehkä koriksen hienous, että taktisia mielipiteitä on niin paljon.”
ANTTI-JUSSI SIPILÄ: ”Olimme Pietin (Poikola) kanssa selostuskopissa, kun suomalaisfanien meteli alkoi. Viereisessä kopissa olivat turkkilaiset. He levittelivät käsiään meille, että mikä meininki, vaikka turkkilaisina olivat varmasti tottuneet aika kovaan tunteeseen peleissä.
Suomalaiset pitivät niin kovaa meteliä, että tv-ohjaaja joutui yhdessä vaiheessa leikkaamaan pääkamerasta kuvan pois, koska kuva alkoi heilua.”

Alkulohkon viimeisessä ottelussa Suomella oli edelleen mahdollisuus lunastaa jatkopaikka, mutta Suomi hävisi Uudelle-Seelannille 65-67.
RISTO VIRTANEN: ”Siinä meni pari päivää toipuessa. Se oli niin kova isku, että raavaalta mieheltäkin tuli kyyneleet. Ne pelit olivat meidän näpeissä, mutta jotenkin ne luistivat. Ei sitä käsittänyt. Sitä olisi varmasti lähtenyt kotiin, jos ei olisi ollut sitä junaa.
Olimme nimittäin hommanneet fanijunan Bilbaosta Barcelonaan. Se maksoi 17 500 euroa. Susijengifanit olivat siinä junassa ja sen kyljissä oli teippaukset, joista näki, että se oli meidän junamme. 200 henkeä meni junassa Barcelonaan. Siellä olimme ihan kisojen loppuun asti. Se oli lomailua, pidettiin yhdessä hauskaa.”
NIKO LUUKKONEN: ”Olin junan kyydissä, se oli vähän vanhempaa mallia. Keravalaislähtöinen Nykäsen Andy (Antti) oli sitä masinoimassa. Hän oli töissä Espanjassa, mutta oli asunut Keravalla ennen kuin muutti Espanjaan.
Ei siellä junassa tuntunut valtaisaa pettymystä, jos en väärin muista. Juomat taisivat loppua junasta kesken. Minulla oli liput kahteen jatkopeliin Barcelonaan.”
HENRI MAHLANEN: ”Meillä oli paluu Madridin kautta. Ajoimme vuokra-auton sinne. Minulla oli ollut hiukset jollain liidulla siniseksi värjättyinä ja lentokentällä hankasimme istuinten niskatuista sinistä pois ja mietimme, miten iso lasku tulee.”
Myöhemmin suomalaisfanit saivat Biskajan (Bizkaia) urheilugaalassa Bilbao-palkinnon ”huomionosoituksena erinomaisesta asenteesta, esimerkillisestä käyttäytymisestä sekä tsemppauksesta niin otteluissa kuin muissakin MM-kisojen aikaisissa tapahtumissa”. Palkinnon otti vastaan yhdistyksen puolesta Antti Nykänen.

MIKA MÄKELÄ: ”Se kokonaisuus on sellainen, jota voi isolla ylpeydellä muistella. Ennen kisoja, kun 7 000 lippua oli myyty Suomeen, se nousi otsikoihin Espanjassa. Henki oli sellainen, että paikalliset odottivat 7 000 brittifutishuligaania ja suurin piirtein puolipaniikissa oltiin laittamassa vaneria ikkunoihin. Kontrasti siitä toteumaan oli valtava. Suomalainen invaasio ja ilo jätti kaikille hyvän fiiliksen. Mitään järjestyshäiriöitä ei ollut, joka paikassa oli hyvä pössis. Biskaja antoi faneille jälkikäteen palkinnon. Se kuvastaa hyvin täydellistä kontrastia ensipelkoihin.”
RISTO VIRTANEN: ”Saimme kisojen jälkeen useita palkintoja. Saimme paljon huomiota myös siitä, että meillä oli palaveri poliisin kanssa jo ennen lähtöä kisoihin. Itse kisoissa ei tapahtunut mitään, vaikka tuli tappioita ja käytettiin alkoholia. Ainoa mitä tapahtui, taisi olla se, että Aleksi Valavuoren puhelin varastettiin.
Meidän jäsenmäärämme nousi päälle kolmeen tuhanteen. Muistaakseni Tapparan kannattajayhdistys oli tuohon aikaan ainoa, joka oli suomalaisista faniyhdistyksistä samaa luokkaa.”
MIKA MÄKELÄ: ”Turnauksen jälkeen sain suomalaiselta poliisilta soiton. Hän oli ollut töissä kisoissa ja kehui vuolaasti sitä mitä oli todistettu ja miten ylpeitä he saivat olla. Ilman järjestyshäiriöitä läpiviety turnaus oli upea saavutus.
Se mursi myös ennakkoluuloja. Monesti urheilufanitukseen yhdistyvä stereotypia on keski-ikäinen mies ja huutokonsertti. Sitä oli murrettu. Fanimatkoilla on perheitä ja nuoria naisia, joka on ollut käsittämätön kohderyhmä urheilumatkailulle.”
RISTO VIRTANEN: ”2014 huipentui itsenäisyyspäivänä linnan juhliin. Sinne tuli kutsu. Se jotenkin sinetöi sen kokemuksen, että tämä oli niin huimaa. Silloin (presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlien) teemana oli vapaaehtoistyö.
Se oli kaikkien aikojen koripallovuosi. Kannattajayhdistys oli framilla koko vuoden ajan.”