OSA 3 Kotikisat eivät olleet kaikkien unelma

Ennen vuoden 2011 EM-kisoja Suomen koripallomaajoukkue oli ollut kuusitoista vuotta sivussa miesten arvoturnauksista. Vuosiin 2011­-2015 arvokisoja mahtui peräti neljät. Niistä viimeiset olivat loppukesän 2015 EM-kisat, joissa Susijengi pelasi Ranskan Montpellierin alkulohkossa. Paikalle matkustaneiden suomalaiskannattajien määrä oli jälleen huomattava ­– kannattajayhdistyksen puheenjohtajan Risto Virtasen arvion mukaan kolmisen tuhatta – mutta selvästi pienempi kuin Bilbaossa.

HENRI MAHLANEN: ”Suomalaisia oli paljon pienempi määrä kuin Bilbaossa, mutta oli sielläkin kansaa. Keravan porukkaa oli varmaan noin kolmekymmentä. Vuokrasimme yliopiston vierestä melkein kokonaisen kiinteistön ja siitä seitsemän huoneistoa. Suomalaisten lisäksi siinä asui vain yksi perhe ja yksi opiskelijakaksikko.”

Suomen joukkue avasi kisat jatkoaikatappiolla Ranskalle ja häviöllä Israelille. Voitot Venäjästä ja Bosnia-Hertsegovinasta riittivät jatkopaikkaan, vaikka viimeisessä alkulohkopelissä tuli tappio Puolalle. Pudotuspeleihin Suomi matkasi Pohjois-Ranskaan, Lilleen. Aivan kuten kaksi vuotta aiemmin Sloveniassa, paikalla olleiden suomalaiskannattajien määrä romahti ja sää jatkopelipaikkakunnalla oli harmaa.

RISTO VIRTANEN: ”Se oli vähän toisenlainen. Siitä ei jäänyt mitään sellaista ihmeellistä mieleen, paitsi että jäi tuntu, että se meni vähän heikohkosti. Montpellier oli vaikea paikka matkustaa, mutta olisiko siellä ollut 3 000 suomalaista. Sitä luokkaa se oli.

En mennyt Lilleen. Mulla on ollut muutamat pelit, joihin en ole päässyt.”

Suomen kisat päättyivät tappioon Serbialle, kun pelinjohtaja Petteri Koponen loukkasi nivusensa ja joutui jättämään pelin kesken.

JOHANNA JUVONEN: ”Aluksi meille oli hieman shokki, kun me kaikki suomalaiset emme saaneet istua yhdessä ja järjestäjät olivat tarkkoja, että kaikki istuivat juuri niillä paikoille, joille oli liput. Meitä istui kolme suomalaista semiaggressiivisten serbialaisten seassa, jotka buuasivat ja ilkkuivat meille. Hiippailimme puoliajalle muiden suomalaisten luo ja saimme toisella puoliajalla huutoa ja kannustustakin aikaan, mutta oli se radikaali ero alkulohkoon.”

Joulukuussa 2015 Kansainvälinen koripalloliitto myönsi vuode 2017 EM-kisojen neljästä alkulohkosta yhden Suomen järjestettäväksi. Suomen silloinen päävalmentaja Henrik Dettmann kuvasi asiaa ”tämän koripallosukupolven unelmien täyttymykseksi”, mutta kaikki fanit eivät olleet etukäteen yhtä innostuneita.

PEKKO KOSKI: ”Henkilökohtaisesti en tykännyt siitä, että kisat tulivat Suomeen. Kun ulkomailla ollaan lomalla, ollaan vähän vapautuneempia ja pelkäsin, että tuleeko katsomisesta jöröttämistä mutta pelot osoittautuivat perättömiksi. Ne ovat muistoja, joihin olen usein palannut. Odotan innolla Tampereen alkulohkopelejä 2025.”

HENRI MAHLANEN: ”Kyllä siitä jotain puuttui, kun oli himakisat ja tullaan duunin jälkeen autolla tai junalla kiireellä peliin. Käytännössä pelin jälkeen piti suoraan lähteä himaan. Itse olin kisojen ajan duunissa. Me naureskelimme, että pitäisikö ottaa Meri-Rastilan leirintäalueelta telttapaikka ja olla siellä viikko. Toisaalta kotikisojen hyvä puoli oli, että sinne pääsi paljon nuorempaa porukkaa katsomaan. Mutta jos itse saan päättää, ulkomailla järjestettävät kisat ovat kivemmat.”

NIKO LUUKKONEN: ”Nekin olivat fanireissuja, vaikka Pasilaan oli lyhyt matka. Arkiaamut olin duunissa, mutta toki olin pyytänyt siihen vapaita. Kun illalla oli peli ja aamulla piti mennä töihin, oli se toista kuin Koperissa rannalla, mutta hallissa oli ihan riittävän hyvää karnevaalimeininkiä. Kaikki ottelut olivat loppuunmyytyjä ja meteli hallissa oli kova. Ne olivat todella hienoja matseja ja Suomi otti kovia päänahkoja.”

RISTO VIRTANEN: ”Meillä käytiin jonkin verran läpi, että olisi otettu majoitukset Virosta ja tultu laivalla peleihin, että olisi saatu tämä reissufiilis. Juteltiin laivayhtiöiden kanssa, mutta se jäi ja hyvä niin. Oli hyviä pelejä ja hyvä tunnelma.”

MIKA MÄKELÄ: ”Oli hieno asia, että faniyhdistys lähti lentoon ja syntyi koko hulabaloo.

Kotikisoissa halusimme laventaa ajatusta kuudennesta pelaajasta. Meidän näkökulmastamme se on enemmän kuin fanit. Siinä ovat myös esimerkiksi pelaajien vanhemmat, tilastoijat, erotuomarit, kaikki jotka ovat mukana. Samanaikaisesti lanseerasimme kotikisoille teemaksi Welcome to Wolf Country (Tervetuloa susimaahan). Meidän näkemyksemme oli, että koko suomalainen korisyhteisö toivottaa ulkomaiset tervetulleiksi. Me halusimme tukea, että pohja kasvaa isommaksi, että kuudes pelaaja on muutakin kuin rumpuja soittava faniyhdistys.

Ehkä siinä vähän hämärtyi, kenen asiakkaista oli kysymys. Kun puhutaan maajoukkueen kotipeleistä, katsojat ovat liiton asiakkaista. Tätä kipuiltiin ehkä hetki, mutta löysimme hyvän tasapainon ja hyvän yhteistyön. Voin vilpittömästi sanoa, että tarjoamme yhdistyksen jäsenille jäsenmaksua moninkertaisesti arvokkaampia etuja. Ja se tapahtuu hyvässä hengessä.”

Kannattajien pelot tunnelman latistumisesta kotikisoissa osoittautuivat turhiksi. Suomi pelasi alkulohko-ottelunsa Helsingin Areenassa, joka vetää koripallo-otteluihin noin 13 000 katsojaa. Suomen pelien liput myytiin loppuun ja tunnelma oli katossa, kun Susijengi avasi EM-kisat jatkoaikavoitolla Ranskasta. Alkulohkon toinen kohokohta oli nousu tappioasemasta jatkoajalle ja voittoon Puolasta.

Vaikka jo aiempien vuosien arvokisoissa Suomi oli yltänyt hienoihin voittoihin, nähtiin kentällä myös jotain aivan uutta. Pitkäaikainen pelinjohtaja Petteri Koponen määritteli sen suurimmaksi muutokseksi, joka hänen aikanaan suomalaisessa koripalloilussa oli nähty.

Muutoksen nimi oli Lauri Markkanen.

RISTO VIRTANEN: ”Löimme aikoinaan Petteri Koposen äidin kanssa kättä päälle, että jos Petteri pelaa NBA:ssa, minä tulen ensimmäiseen peliin. Ei ole tarvinnut tulla. Lauri oli jotain ihan uutta.”

NIKO LUUKKONEN: ”Kun Laurin näki ensimmäisen kerran livenä ja näki, mihin sillä kropalla ja päällä pystyy, oli selvää, että hänestä tulee tähti myös NBA:ssa. Hän erottui massasta ja se massakin oli EM-kisoissa laadukasta. Puola-pelin loppuhetkien donkki oli sellainen, että katto meinasi räjähtää hallista. Juniorikannattajista huomasi, ettei sellaista kohinaa ollut kukaan muu suomalaispelaaja saanut aikaan.”

SASU SALIN: ”En olisi voinut parempaa tunnelmaa kotikisoihin kuvitella. Vaikka ihmiset olivat omissa kodeissaan kisojen aikana ja tulee eri meininki, kun reissussa pystyy ottamaan ilojuomaa, se meni mahtavasti. Varsinkin kun voitimme heti ensimmäisessä pelissä Ranskan ja sitten tuli trillerivoitto Puolasta, ne lisäsivät kotikentän hegemoniaa. Kaikki liput, joita oli jäljellä, menivät saman tien kaupaksi. Parempaa meininkiä ei olisi voinut toivoa.”

Alkulohkopelien jälkeen maajoukkue matkasi Istanbuliin, jossa vastaan asettui Italia. Istanbulissa sää oli lämmin, mutta pelikentällä ja katsomossa toistui sama kuvio kuin 2011, 2013 ja 2015 EM-kisoissa: suomalaiskannattajien määrä katsomossa putosi murto-osaan ja alkulohkon huuma vaihtui tappioon. Suomen kisat päättyivät häviöön Italialle. Paikalla oli kourallinen suomalaisia.

RISTO VIRTANEN: ”Ostimme rummun Istanbulista. Se peli oli sellainen kylvetys, että lahjoitimme Italian faneille meidän rumpumme pelin jälkeen.

Vaikka katsojia oli paljon vähemmän, ei se muuta omaa kokemustani katsomossa hirveän paljon. Pelin aikana elää aina omassa kuplassaan ja niin tunteella. Mutta voin kuvitella, että joukkueelle ero on tosi huima. Se pitäisi ehkä käsitellä niin, että nyt pelataan näille, jotka ovat tänne asti tulleet. Minulle tuli sellainen fiilis, että osa pelaajista masentui ja fanien ylivoima katsomossa tarttui kentälle.”

SASU SALIN: ”Kyllä voi sanoa, että fanien vika, että hävittiin. No ei tietenkään. Tietysti sitä toivoisi, että sama meininki jatkuisi, koska silloin on paljon hienompaa pelata, mutta loppujen lopuksi pelaajien fokus on peleissä. Ne jatkopelit ovat jo niin isoja, että jokainen tietää panokset. Pelit ovat vain olleet sen verran kovia, ettei me ole saatu hoidettua niitä kotiin.”

JOHANNA JUVONEN: ”Se oli antikliimaksi, mutta järjestäjät olivat siinä mielessä ystävällisiä, että keräsivät kaikki suomalaiset yhteen paikkaan katsomossa. He sanoivat, että se näyttää hyvältä televisiossa. Oli meitä paljon enemmän kuin Lillessä.”

Vuoden 2017 lopputurnauksen jälkeen EM-kisojen rytmi harvennettiin joka neljänteen vuoteen. Seuraavat kisat olisivat tulossa 2021, mutta tuolloin kukaan ei vielä arvannut, että koronapandemia lykkäisi kisoja vuodella.

Ennen seuraavia EM-kisoja pelattiin MM-kisat 2019. Bilbaon 2014 MM-kisoihin Suomi oli päässyt mukaan villillä kortilla, mutta seuraaviin MM-kisoihin Suomi pyrki karsintojen kautta. Ne huipentuivat sunnuntaina 24. helmikuuta 2019 Permissä pelattuun ratkaisevaan otteluun Venäjää vastaan. Voitolla Suomi pääsisi MM-kisoihin. Paikalla oli ainakin kolme uskollista Susijengin fania.

SASU SALIN: ”Osa Susijengin faneista tulee paikalle mihin tahansa. Permissäkin he olivat paikalla. Muistan kyllä nämä tyypit siellä.”

MARJUT (MAIJU) HÄNNINEN: ”Olen Riihimäeltä kotoisin ja aloitin siellä koriksen 9-vuotiaana. Siitä lähtien olen harrastanut, viimeksi ToPolassa.

Susijengin seuraamiseen heräsin Bilbaossa. Siitä lähtien olen käynyt kaikki isot kisat.

Susijengi on tosi mahtava, mutta parasta ovat ihmiset. He ovat samanhenkistä, mahtavaa porukkaa. Tietysti haluan myös nähdä ne pelit. Ei se ole sama katsoa niitä telkkarista.

Karsintapelejä aloin kiertää 2017 marraskuusta alkaen. Silloin tapasin Sofiassa   Johanna Juvosen ja Tapsa Valtosen. Sinne matkustin vielä yksin, mutta silloin tutustuin heihin. Siitä lähtien olen käynyt kaikki karsintapelit. Johanna ja Tapsa ovat vähän katkeria siitä, kun heiltä jäi Islannin reissu väliin, kun siellä tuli niin huono sää, että lentokenttä suljettiin. Minä matkustin sinne päivää aiemmin ja pääsin peliin.

Venäjä sinänsä ei minut kiehtonut matkakohteena, mutta oli itsestään selvää, että siihen peliin piti mennä. Sitä edeltävä karsintapeli oli Espoossa muutama päivä aiemmin Ranskaa vastaan. Jos Suomi olisi hävinnyt sen, Venäjä-pelillä ei olisi enää ollut merkitystä.

Lensimme samoilla lennoille Ylen porukan kanssa. Meillä oli älyttömän tiukka vaihto Moskovassa ja Ylen kuvaajalla taisi olla venäläistä taustaa. Hän juoksutti meitä lentokentällä. A-J Sipilä kysyi, että olisitteko todella lähteneet tähän peliin, vaikka sillä ei olisi ollut merkitystä. Totta kai, me sanoimme.”

ANTTI-JUSSI SIPILÄ: ”Törmäsimme muistaakseni Moskovassa. Sanoin ettei varmaan tarvitse kysyä, mihin suuntaan olette jatkamassa. Ensimmäinen reaktioni oli, että joka paikkaan tekin tulette, ei voi kuin hattua nostaa. Matsi oli kuitenkin jumalan selän takana. Se kertoo rakkaudesta joukkuetta kohtaan. Minusta se on uskomattoman siistiä, että joukkueella on tuollaisia faneja.”

MARJUT (MAIJU) HÄNNINEN: ”Liput olimme saaneet ostettu Koripalloliiton kautta. Aina jos lähtijöitä on ollut alle kymmenen, olemme saaneet ostaa liput vieraspeleihin liiton kautta, siitä suuri kiitos.

Permissä oli hirveästi lunta, mutta se ei kuitenkaan ollut niin täysin periferiaa kuin olin pelännyt. Uber toimi kuin muuallakin. Emme olleet siellä kuin yhde kokonaisen päivän. Kävin kävelyllä ja olihan se vähän neuvostoliittolaista, mutta ehkä lumi kaunisti ja kaupunki oli länsimaalaisempi kuin olimme kuvitelleet.

Hotelli oli halpa ja positiivinen kokemus. Hirveästi valinnanvaraa ei ollut, mutta muistaakseni ottelun erotuomaritkin asuivat samassa hotellissa, näimme heidät illalla pelin jälkeen hotellin baarissa.”

JOHANNA JUVONEN: ”Oli pelonsekainen tunne lähteä Uralille. Mietimme, että puhuuko siellä kukaan englantia. Meillä oli yhteinen laukku lentokoneen ruumaan, mutta sei ei tullut Permiin. Siinä oli setvimistä. Paikallinen attasea auttoi tekemään ilmoituksen laukusta ja se tuli seuraavana päivänä ennen peliä.

Yllättävän hyvin siellä pärjäsi. Yritimme saada taksia hallille, kun pakkasta oli kymmenen astetta ja päätimme, ettei sinne sentään viitsi kävellä. Kokeilimme Uberia ja se toimi.”

Ottelu päättyi Venäjän 91-76-voittoon.

MARJUT (MAIJU) HÄNNINEN: ”Itse pelissä yritimme kyllä parhaamme, mutta siellä oli 9 000 venäläistä katsojaa ja meitä kolme. Olimme melkein eturivissä ja olihan se aikamoinen kokemus. Osa keski-ikäisistä venäläismiehistä oli aika karua porukkaa, mutta he suhtautuivat kyllä meihin ystävällisesti eikä mitään ongelmaa ollut. Se oli niin tiukka peli, että oli kyllä tylsää hävitä. Olisi ollut eri asia, jos olisimme hävinneet 0-100. Kyllä se harmitti. Poistuimme pelistä aika vähin äänin.”

JOHANNA JUVONEN: ”Häviö harmitti enemmän, koska se peli oli voitettavissa. Silloin harmitus on isompia kuin päiväselvässä pelissä. Mutta aina näistä tappioista on selvitty.”

Koronaviruspandemian takia seuraavia EM-kisoja piti odottaa peräti viisi vuotta. 2022 EM-kisoissa Suomi pelasi alkulohkopelinsä Prahassa, joka oli matkakohteena samankaltainen kuin 2013 ja 2015 EM-kisojen sekä 2014 MM-kisojen alkulohkopaikkakunnat: eurooppalainen, Suomea lämpimämpi kaupunki, jossa paikalle matkustaneet suomalaiset saivat jatkaa kesälomatunnelmia auringonpaisteessa syyskuulle. Paikalla oli jälleen tuhansia Susijengin faneja.

Jo kisoja edeltävä kesä oli koripallomaajoukkueelle yhtä juhlaa. Kesän MM-karsintapeleissä Suomi varmisti uuden päävalmentaja Lassi Tuovin komennossa ensimmäisenä eurooppalaisena joukkueena paikkansa seuraavan vuoden maailmanmestaruuskisoihin.

Prahassa Suomi avasi kisat jatkoaikatappiolla Israelille, mutta kukisti sen jälkeen Puolan suurinumeroisesti. Nikola Jokicin johtama Serbia kellisti Suomen 30 pistellä, mutta alkulohkon viimeisissä otteluissaan Suomi kepitti Tshekin ja Hollannin. 

HENRI MAHLANEN: ”Nyt oltiin taas hyvällä porukalla matkassa. Meillä on vuokrattuna Prahan keskustassa penthouse, oli hemmetin siistiä olla taas pitkän tauon jälkeen reissussa. Oli hemmetin hyvät kisat, ainakin itse ajattelin että meni yläkanttiin, mutta okei, Lauri Markkanen oli aika vahva.

Ensimmäisessä pudotusottelussa Suomi kukisti Kroatian, joka oli taktikoinut saadakseen juuri Suomen vastustajakseen. Kroatialaisten tarkoitus oli ilmeisesti ottaa revanssi kesällä 2022 MM-karsintapelissä kärsitystä viime sekuntien tappiosta, mutta Lauri Markkasen johdolla Suomi meni jatkoon. Seuraavassa pelissä Suomi johti pitkään, mutta taipui lopulta Espanjalle, joka lopulta meni Euroopan mestaruuteen asti. Berliinissä suomalaiskannattajia oli vähemmän kuin Prahassa, mutta kuitenkin sen verran, että he näkyivät ja kuuluivat katsomossa. Espanja-ottelussa courtside-paikoilla oli useita suomalaisia ja katsomosta kentälle kaikuivat aitajuoksun moninkertaisen arvokisamitalistin, korisfani Arto Bryggaren äänekkäät neuvot suomalaispelaajille. 

HENRI MAHLANEN: ”Emme matkustaneet Berliiniin. Siinä oli taas se klassinen funtsiminen että pitäisikö matkaa venyttää, mutta se on yleensä viikko ja pari päivää mitä pystyy saamaan lomaa.”

RISTO VIRTANEN: ”En päässyt Prahasta Berliiniin, kun minulle tuli koronatartunta ja rouva satutti nilkkansa.”

Vuoden 2023 MM-kisojen alkulohkoarvonta heitti Suomen Japanin Okinawaan yhdessä Australian, Japanin, Saksan, Kap Verden ja Venezuelan kanssa. Matka kisoihin oli pitempi kuin yhteenkään aiempaan arvoturnaukseen ja alkulohkon pelillinen taso tiedettiin kovaksi: jatkopaikka vaatisi todennäköisesti joko Australian tai Saksan kaatamista sen lisäksi, että loput vastustajat pitäisi kellistää.  

Vaikka fanimäärä jäi selvästi edellisvuosista, Japaniin asti matkasi useita satoja suomalaisia. He olivat aiempina vuosina todistaneet monia nousuja tappioasemasta taisteluvoittoon, mutta tällä kertaa Suomi oli Goljat, joka hävisi pienemmälle mutta ketterämmälle Daavidille. Kisaisäntä Japani nousi hurmiossa 98-88-voittoon Suomesta, ja kun Saksa ja Australia osoittautuivat pelätyn koviksi, piti Suomen pelastaa paikka kesän 2024 olympiakarsintaturnauksiin voittamalla Kap Verde ja Venezuela alkulohkon ja turnauksen viimeisissä otteluissaan.

MIKA MÄKELÄ: ”Minusta on uskomaton juttu, että Japanissakin, niin kalliin matkan päässä, oli niin paljon ihmisiä Suomesta. Lisäksi on yksittäisiä faneja, joille pitää nostaa hattua. On ihan uskomatonta, että he tulevat jokaiseen peliin.”

PEKKO KOSKI: ”Japanin MM-kisat 2023 jäivät minulta väliin. Siihen eivät rahat riittäneet, joten siihen katkesi minun arvokisaputkeni.”

RISTO VIRTANEN: ”Okinawa on ollut minulle pisin reissu. Kyllä siinä tuli mietittyä, että miten pitkälle pitää mennä katsomaan korista, mutta sehän oli kuin Japanin Havaiji. Sieltä eteenpäin menimme vielä Filippiineille ja katsoimme kisat loppuun asti. Oli hienoa, kun Gordon Herbert voitti Saksan kanssa maailmanmestaruuden.

Praha ja Okinawa olivat siitä huonoja, että jouduimme menemään ihan piippuhyllylle. Se on alkanut kyrsiä. Fanikatsomon idea on antaa oikeasti tukea joukkueelle. Silloin pitäisi olla lähempänä kenttätasoa, muuten häviää se fiilis.”

Susijengifaneista innokkaimmat matkustavat koripalloilun perässä myös muulloinkin kuin maajoukkueen pelatessa. Faneja yhdistävät otteluissa ja reissulla koettavat tunteet sekä mukavien ihmisten seura.

HANNU HEISKANEN: ”Olemme tavannut Sassulia (Sasu Salinia) muulloinkin. Sasu on aina huomioinut meikäläiset. Malagassakin hän tuli juttelemaan, kun olimme pelin jälkeisenä päivänä ostoskeskuksessa kahvilla. Hän näki meidät ja tuli että hei, täällähän te olette ja kävi höpöttelemässä. Sasu on aina ollut sellainen, että hän huomioi fanit.

Kun näimme Sassulin Tampereella (2023), otin hänen nimmarinsa hänen elämänkertakirjaansa. Sassuli kirjoitti omistukseksi ’Hannulle, ehkä isoimmalle fanille’. Minä vähän ihmettelen sitä ehkä-sanaa.”

SASU SALIN:  ”No hei, enhän mä voi ylistää yhtä fania yli kaikkien, vaikka tiedän, että Hannu on kova fani. Tiedän Hannu Instagram-geimin ja tiedän että hän tägäilee ja on silmä kovana seuraamassa koko ajan.”

HANNU HEISKANEN: ”Minulla on kotitalon alakerrassan man cave (miesluola). Olen virittänyt vaijerin katonrajaan ja kaikki paidat ja huivit roikkuvat siellä. Minulla on myös sadan tuuman valkokangas mistä katson pelejä. Katossa on myös Susijengin pikkutifo.

Vuonna 2018 Voitin Copa del Reyn pelipallon Sasun ja Petskun nimmareilla. Voitin sen arvonnassa. Pallo jouduttiin vielä erikseen lähettämään Koposelle Barcaan, että hänkin laittoi siihen nimmarin, kun oli pelin jälkeen unohtanut tehdä sen.”

SALLA JALOVAARA: ”Olen aina ollut kova seuraamaan urheilua. Olen aina tykännyt katsoa urheilua hyvällä tasolla. Kun ymmärrät, milloin näet jotain erityistä, siitä osaa nauttia.

Meillä on Lahdessa muutaman pariskunnan ryhmä, vallan ihania ihmisiä, joiden kanssa olemme ystävystyneet. Katsomme LaBan (Lahti Basketball) pelejä vieraspaikkakunnillakin, ja käymme myös (jääkiekkoliigan) Pelsun (Pelicansin) peleissä.”

PEKKO KOSKI: ”Olen isänmaallinen. Minua sytyttää Suomen jengi lajista riippumatta. Koris on nopeatempoinen joukkuelaji ja on kiva, kun paljon puhutaan yksilöistä, mutta joukkuepelaamisella voi olla paljon enemmän kuin osiensa summa.

Itse ottelutapahtumissa on positiivisen kannattamisen ilmapiiri. Jääkiekossa on minusta enemmän negatiivista huutelua kuin positiivista kannustamista. Tykkäisin jos ihmiset vielä enemmän näyttäisivät positiivisia tunteita. Markkinoin aika paljon tapahtumia ja on hienoa, kun moni on kehunut, että ne ovat sytyttäneet, vaikkei itse lajista niin paljon ymmärtäisikään.

Tarvitsen tunnesiteen joukkueeseen. Korisliigassa minulla ei ole varsinaista suosikkijengiä ja jos katson Korisliigan peliä, suhtaudun siihen analyyttisemmin. Moni ajattelee, että keravalainen automaattisesti kannattaisi helsinkiläistä joukkuetta, mutta Helsingissä Kerava on lähinnä vitsailun kohde. Siksi helsinkiläinen jengi on no-no. Susijengin peleissä elän tunteella. Muistan peleistä tiettyjä highlighteja, mutta usein joudun katsomaan pelin jälkikäteen uudelleen, että saan siitä kokonaiskuvan.”

ARI HYYTIÄINEN: ”Suomalaiset korisfanit ovat upeaa väkeä, positiivisia, tahdikkaasti käyttäytyviä ja nöyrällä tavalla ylpeitä. Ne ovat isoja voimatekijöitä. Voi olla aidosti ylpeä, että voi olla osa tällaista yhteisöä. Käytös on ensiluokkaista. Minusta se on koriksen ytimessä. Koris on älykäs ja energinen peli, ja minusta fanitkin aika lailla kuvastavat sitä.”

HENRI MAHLANEN: ”Sekä koris että jalkapallo ovat tietyn oman sisäpiirin juttu, josta tulee osalle melkein elämäntapa. Suurin ero lajien fanikunnassa on, että koriksessa porukka tuntee lähes kaikki toisensa jotain kautta, vanhoista peleistä, koutsaamisesta tai erotuomaroinnista. Korisyleisöstä paljon useammalla on vahva lajitausta, kun taas jalkapallokatsomoissa on myös porukkaa, jotka eivät ole välttämättä pelanneet ikinä. Mutta fanittaminen näkyy molemmissa lajeissa aitona innostuneisuutena. Jääkiekossakin olen käynyt katsomoissa ja se ei ehkä herätä niin aitoja tunteita lainausmerkeissä sanottuna.”

MIKA MÄKELÄ: ”Kotiotteluissa on fanikatsomot ja arvokisoihin on syntynyt sudenpesiä. Joka paikassa meidän fanimme ovat herättäneet ihastusta. Minusta se on hieno ilmiö.

Luulen että nuorempi pelaajakaarti osaa arvostaa fanejamme. Mutta nyt Sasu (Salin) on ainoa, joka läpikäynyt kaikki arvokisat 2011 lähtien. 2013-2014 oli niin mieletöntä, miten joukkue kasvoi fani-ilmiönkin kasvun myötä. Fanien ja pelaajien suhde on ollut tosi vilpitön, arvostus on ollut aitoa. Toivottavasti se säilyy ennallaan. Aina siinä on tietynlainen ero, kun et tiedä huonommasta ja kun olet kasvanut sisään nykykulttuuriin. Se ei kuitenkaan ole annettua. Fanit ovat osa suomalaisen koripalloilun kokonaistarinaa.”

PEKKO KOSKI: ”Olen käynyt katsomassa karsintapelejä ainakin Ruotsissa, Virossa, Islannissa ja Sveitsissä.

Islannissa olimme pienessä autokolarissakin, mutta meille ei käynyt mitään. Vastaantulijan kaistalta auto lähti pyörimään ja osui meihin. Se setvittiin siinä ja poliisi laittoi tien seis. Olimme jo valmiita lähtemään, kun jotkut aasialaiset ajoivat seisovan letkan perään. He eivät olleet tottuneet liukkaisiin teihin ja niin siinä meni vähän pidempään. Poliisi sanoi meille, että 90 prosenttia heidän työajastaan menee turistien liikenneonnettomuuksien selvittämiseen.”

RISTO VIRTANEN: ”Olin synttäreillä, joissa yksi päivänsankari täytti 40 ja toinen 60. Samaan pöytään tuli korisdiggari ja katsoimme LaBan peliä kännykällä. Siinä tuli puhetta Laurista, että olisipa kiva mennä katsomaan joskus NBA:han. Aamulla katselin, että reilun viikon päästä olisi neljä Laurin kotipeliä lyhyen ajan sisällä joulukuussa 2022. Lähdettiin sitten sinne kaverin ja vaimon kanssa kolmistaan.”

RIIKKA LAMMINEN: ”Bilbaon jälkeen olen käynyt satunnaisesti karsintapeleissä. Varmaan viisi tai kuusi peliä olen nähnyt sen jälkeen. Olen nauttinut peleistä, mutta sen jälkeen en ole löytänyt enää ihan samaa huumaa kuin Bilbaossa. Tuon reissun jälkeen ihastuin kuitenkin koripallotouhuun. Olin kaksi kautta Korisliigan Seagullsin maskottina 2021-2023. Minun koripallopolkuni on ollut omituinen. Katselin jo urheilutoimittaja-aikana, että tuo olisi minun hommaani. Bilbao vahvisti minulle sen, että koripalloväki on voittanut minun sydämeni. Siksi halusin nimenomaan siinä lajissa maskotiksi. Tässä ehkä voin paljastaa, että on pieni mahdollisuus, että menisin Tampereelle 2025 EM-kisoihin maskotiksi, minulla on jalka vähän oven välissä.”

HENRI MAHLANEN: ”Kotimaassa käyn katsomassa karsintojen kotipelejä satunnaisesti, jos ei kalenterissa ole muuta, mutta karsintapeleihin en reissaa ulkomaille.

Ne fiilikset ovat se homma, miksi tulee katsottua fudista ja korista. Ei sinne  mennä voittamaan, vaan katsomaan makeita lajeja. Tykkää tapahtumien fiiliksestä, se on järkyttävän makea. Vaikka periaatteessa en ole satapinnaisesti laji-ihminen, kun siellä pyörii, näkee aina samoja ihmisiä ja kuuntelee, kun vieressä samat laji-ihmiset jauhavat koriksesta, melkein itsekin tietää ne naamat. Jos sellainen tulee vastaan rautatieasemalla, kyllä tulee morjestettua, kun on nähty niin monta kertaa. Pääosin katsojat ovat makeeta, samanhenkistä porukkaa, joka diggaa pelistä. Siellä on aito hyvä meininki.

Siellä tulee aitoja tunteita. Siksi diggaan siellä käydä.”

MARJUT (MAIJU) HÄNNINEN: ”Olen ollut yhdistyksen hallituksessa viitisen vuotta. Tapsa minua ehdotti, muuten en olisi tullut ajatelleeksikaan. Rakastan järjestelyä ja tykkään säätämisestä. Olen ollut Virtasen Jannen apuna monissa järjestelyissä ja olen viime aikoina hommannut fanikamaa. Paitsi että tykkään tehdä, siinä tutustuu ihmisiin. Se on tosi kivaa.”

Kannattajayhdistys on saavuttanut kymmenen vuoden iän. Tällä hetkellä (2024) yhdistyksessä on runsaat 1 400 jäsentä.

Kun yhdistys lähtee toiselle vuosikymmenelleen, sen ensimmäinen puheenjohtaja Risto Virtanen jättäytyy pois toiminnasta.

RISTO VIRTANEN: ”Jään pois kannattajayhdistyksen vuosikokouksessa tänä keväänä (2024). Ajattelen tätä niin päin, että meillä on uusi strategia, meillä kymmenen vuotta täynnä ja talous hyvässä kunnossa. Tämä on hyvä hetki ottaa vähän uutta verta yhdistykseen. Itse lähden LaBan (Lahti Basketballin) hallitukseen, joten koripallo ei jää. Minun alkuperäinen ideani oli kerätä 50 vuotta koripalloa täyteen, mutta siihen olisi mennyt vielä kolme vuotta. Ajattelin, että kymmenen vuoden työ yhdistyksessä on ehkä oikeampi kohta jättäytyä pois.”

LOPPU